Ihminen tottuu kaikkeen. Voisin kirjoittaa kirjan kuluneesta 5 vuodesta, mutta taidan tyytyä kirjoittamaan tänne aina muutamia asioita arjestani/arjestamme. Ihminen todella tottuu asioihin joihin ei haluaisi tottuvan. Tottuu siihen, että äitiys muistuttaa usein enemmän sairaanhoitajan, terapeutin tai sosiaaliviranomaisen työtä, kun "tappelet" kelan papereiden kanssa. Tottuu siihen, että kaikki on epävarmaa ja tiedottomuutta. Huomaa olevansa erityisen onnekas, kun jokainen perheenjäsen herää aamulla uuteen päivään. Hämmentyy jos kalenterissa on useampi päivä ilman ainuttakaan terapiaa, palveria, kelakäyntiä, tarhapalveria tai lääkärikäyntiä
Ehkä hyvä aloittaa tällä tekstillä eli olen 32 vuotias nainen, kahden lapsen Yh-äiti elän heidän kanssaan Kouvolan Kuusankoskella eli perheeseeni kuulun tottakai minä, tyttäreni 5 vuotta ja poikani 2 vuotta. Asumme kerrostalossa ja kolmiossa, lapsilla on yhteinen huone, minulla on oma makuuhuone, lisäksi suht tilava olohuone ja keittiö.